Dan Simmonsin Hyperion

Submitted by TemeK1 on Sat, 11/03/2017 - 23:28

Olen viime aikoina kovasti kiintynyt amerikkalaisen Dan Simmonsin tuotantoon. Hänen epäilemättä tunnetuin teoksensa / kirjasarjansa on pehmeää tieteisfiktiota ja avaruusoopperaa edustava Hyperion Cantos. Sarjan ensimmäinen osa, Hyperion, ilmestyi jo herran vuonna 1989 (loput kolme osaa 90-luvulla). Se sai tunnustuksena muun muassa fantasia- ja scifi-kirjoille vuosittain jaettavan arvostetun Hugo-palkinnon. Ystäväni tarjoutui lainaamaan minulle tämän kirjan, onnekseni tartuin ehdotukseen kiinni. Vähemmän scifiä lukeneena en kylläkään oikein tiennyt mitä odottaa. Mutta tämä kirja oli sellainen, jolle kuulemma kannatti antaa mahdollisuus jos suunnitteli uppoutuvansa tieteisfiktion uljaaseen maailmaan. Siinä ystäväni oli oikeassa. Varoituksen sanana, että ainakaan minua kirja ei tempaissut mukaansa aivan heti, mutta jossain vaiheessa uppouduin siihen niin, että en edes huomannut ajan kulua sitä lukiessani. Mielestäni se on hyvän kirjan merkki.

Kirja on rakenteeltaan vähän epätyypillisempi (toisaalta, mikä on scifissä ja fantasiassa normien mukaista ja mikä ei, sitä voidaan pohtia). Se koostuu seitsemästä yksittäisestä tarinasta (aikajana, paikka ja henkilöt vaihtelevat), ja ne yhteen nitovasta kehystarinasta, joka tapahtuu "nykyajassa". Tässä viitetarinassa seurataan seitsemän pyhiinvaeltajan matkaa Hyperion-planeetan aikakammioille (engl. Time tombs). Matkan aikana pyhiinvaeltajat kertovat toisilleen oman elämäntarinansa aina siihen pisteeseen asti, että miten he ovat päätyneet osaksi tätä retkikuntaa. Simmons sekoittaa kirjassaan taitavasti eri genrejä kuten mm. scifiä, kauhua, dekkaria ja romanssia. Osa tarinoista on toiminnallisempaa ja nopeatempoisempaa settiä, osan ollessa taas syvällisempiä ja hitaammin eteneviä, jopa filosofisen pohdiskelevia. Tieteisfiktio ja taitava maailmanrakennus sekä hyvin rakennetut henkilöhahmot ovat hyvin läsnä alusta loppuun saakka. Yleisesti ottaen kirja kuin kirja on erityisen onnistunut siinä vaiheessa kun sitä lukiessa meinaa silmäkulmat kostua. Hyperionin kohdalla minulle kävi näin; kolmas kirja tässä harvinaisessa ja lyhyessä listassa. Ja nämä tuntemukset eivät johtuneet kirjan surkeudesta sillä sitä se ei todellakaan ollut.

Pyhiinvaeltajiin kuuluu mm. Konsuli, ihmisten hegemonian pitkäaikainen diplomaatti levitoivine mattoineen, juoppo rääväsuu-runoilija Martin Silenus ja korkean painovoiman Lusus-planeetalta kotoisin oleva harteikas yksityisetsivä Brawne Lamia ja neljä muuta hyvin erilaisista elämäntilanteista ja lähtökohdista peräisin olevaa hahmoa. Kohtalo on ajanut heidät tälle pyhiinvaellusretkelle. Mutta mikä on se asia mikä näitä kaikkia yhdistää? Mikä on se elämää suurempi vastuu, joka heidän harteilleen asetetaan?

Ihmisten Hegemonian tulevaisuus on vaakalaudalla. Sota on syttymässä. Mystinen, taianomainen ja voittamaton monsteri, Lepinkäinen, kylvää kauhua ja kuolemaa Hyperion-planeetalla niin talossa kuin puutarhassa. Löytyykö avain sodan lopettamiseen avautumassa olevista aikakammioista? Mitä löytyy Liekehtivien puiden tuolta puolen? Mitä tapahtui Maui-Covenant planeetan delfiiniratsastajille? Kuka murhasi kybridi John Keatsin? Mitkä ovat Ihmisten Hegemonian CEO:n, Meina Gladstonen, suunnitelmat kahdensadan miljardin johtamansa ihmisen varalle? Ihmisten Hegemonia ja kehittynyt AI-persoonien yhteisö TechnoCore ovat olleet liittolaisia keskenään jo pitkään, ja nyt jos koskaan, tätä liittolaisuutta toden teolla tarvitaan. Eletään 2800-lukua, valoa nopeammin kulkevat Hawking Drivellä varustetut avaruusalukset ovat jo lähes tarpeettomia TechnoCoren kehittämän kaukosiirtotekniikan (engl. farcasting) tultua käyttöön galaksissamme; se yhdistää Hegemonian noin kaksisataa ympäri Linnunrataa sijaitsevaa asutettua planeettaa toisiinsa niin että planeetalta toiselle siirtyminen tapahtuu silmänräpäyksessä.

Lue Hyperion, ja ota selvää näistä ja paljosta muusta. Hyperion jo itsessään on lukemisen arvoinen, mutta tarinallisesti loppuhuipentuma tapahtuu vasta jatko-osassa Hyperionin tuho (Hyperion's Fall). Todennäköisesti koetkin välittömästi ensimmäisen osan jälkeen tarvetta kaivaa käsiisi toisen osan.

Kirjat Endymion ja Endymionin nousu sijoittuvat myös samaan universumiin, ja vaikka jotkut ovat niitä haukkuneetkin (haters gonna hate), niin niitä ei omasta mielestäni kannata sivuuttaa. Kokemukseni perusteella suosittelisin kuitenkin pitämään pienen tauon Hyperionin tuhon ja Endymionin välillä. Kahta ensimmäistä kirjaa kannattaa fiilistellä ja sulatella hetken aikaa, vaikka ei se mitenkään pakollista ole.

Simmons on monipuolinen ja luova kirjailija, joka vaihtaa genreä lennossa ja mikään ei tunnu olevan rajana hänen mielikuvitukselleen. Hänen tuotantoonsa kannattaa ehdottomasti tutustua. Hyperionissa ja sen jatko-osassa Simmons ottaa hienovaraisesti ja silmiä aukaisevalla tavalla kantaa muutamiin omassa maailmassamme vallitseviin ongelmiin. Kannattaa olla silmä tarkkana, sillä Hyperioniin on piilotettu paljon viittauksia. Esimerkiksi kirjan nimi Hyperion on viittaus 1800-luvulla eläneen runoilija John Keatsin kirjoittamaan samannimiseen runoon. Niin on myös Endymion...

Jos Scifi-hammasta kolottaa tai olet aloitteleva scifi-harrastaja niin Hyperion on oiva ratkaisu ensi hätään. Voin suositella varauksetta.

Hyperion